Reissu paketissa!

Faktat:
2.9 Pärnu - Tallinna
134 km / 5h 22min
24,8 km/h
Kokonaismatka 1634km

Kun puolen yön aikaan virittelimme herätyskelloja soimaan, ja puhelin ilmoitti herätykseen olevan 5h ja 58min, tiesimme, että aamusta tulee tuskainen. Täydellisen löhöpäivän johdosta ketään ei juurikaan väsyttänyt ja telkkari pyöri varmaan yhteen saakka. Kun vihdoin silmät ummistuivat, soi kello ja oli noustava ylös. Koska hotellimme aamupala aukesi vasta seitsemältä, olimme päättäneet herätä kuudelta ja pakkailla pyörät lähtökuntoon jo ennen aamupalaa. Pääsimme jälleen taluttelemaan kuraisia menopelejämme pitkin hotellin kokolattiamattoa suoraan respan ohitse etuovesta ulos. Heti seitsemältä kävimme tankkaamassa tuttuun tapaan loistavalta aamupalalta riittävät satsit päivän ajoa varten, sillä tänään ei välttämättä olisi aikaa syödä. Sää ulkona oli pilvinen ja erittäin viileä. Ajoshortseista ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa reissua luovuttu, mutta pitkähihaista paitaa oli pakko pukea päälle.

Pääsimme liikkeelle puolen kahdeksan aikoihin. Kun olimme päässeet ulos kaupungista, alkoi sääennusteen lupailema vesisade pikkuhiljaa tihuttelemaan. Kommenteissa olette aktiivisesti toivotelleet myötätuulia, mutta sitä ei tänään tarvittu. Koko viikon jatkunut sivu- ja vastatuuli oli laantunut käytännössä olemattomiin ja pyörä rullasi tuulettomalla tiellä leppoisasti. Normaalisti ensimmäinen pikapaussi on pidetty kympin jälkeen, tänään poljettin 30 kilometriä. Tauon aikana sade yltyi sen verran, että vedimme kura-texit niskaan. Aamun keskinopeus ennen toista paussia oli huikea 26,1km/h.


Reissun viimeinen päivä oli ensimmäinen sateinen.

Pysähdyimme toiselle tauolle etapin puolivälissä. Erään bensa-aseman pihalta löytyi pieni kahvila, johon linnoittauduimme kuivailemaan varusteitamme. Tiskiltä kannettiin kahvia ja kaakota ja sukat vaihdettiin kuiviin. Tauko lämpimässä sisätilassa venyi lähes tunnin mittaiseksi ja sen aikana sadekin taukosi. Jatkoimme matkaa kuitenkin goret päällä ja aika nopeasti vesisade taas jatkuikin. Tässä vaiheessa käytännössä kaikki päällä olevat vaattet olivat jo märkiä, sillä gore-texin hengittävyyshän on, etenkin hikiliikunnassa, ilmiömäistä. Seuraavalla tauolla pohdimme jo takin kääntämistä nurin päin, sillä takki oli sisältä paljon kosteampi, kuin ulkopuolelta. Mahdoton sää varustautua oikein.

Reidet ilmeisesti tajusivat, että kyseessä on reissun viimeinen päivä, sillä lisäenergiaa löytyi kummasti. Huikean vauhdin ansiosta saavutimme Tallinnan jo reilusti ennen viittä, jolloin satamassa pitäisi viimeistään olla. Koska aikaa jäi runsaasti, päätimme syödä maissa, jottei laivalla tarvitse maksaa itseään kipeäksi sämpylöistä ja kolmioleivistä. Myös kruunuja oli jäänyt taskun pohjalle sen verran, että niitä piti saada hieman vähennettyä. Ruoan jälkeen 1/3 retkueesta päätti vaihtaa kuivaa vaatetta päälle ja paikkana toimi Tallinnan kaupungin tarjoama bajamaja. Suoritus keräsi ohikulkijoiden katseita ja pääsimme myös kokeilemaan Pitkä Kuuma Kesä -tyyliin, kuinka helposti bajamaja kaatuisi. Ei muuten tarvitse paljoa tuupata, jos sen kumoon haluaisi. Emme tietenkään kaataneet vessaa, sillä olemmehan me kunnon matkailijoita. Jäljelle jääneet 2/3 retkueesta päättivät odottaa virkistäytymistä lauttaan saakka, joten lähdimme siirtymään satamaan.

Oikean terminaalin löytäminen meni tällä kertaa hieman pyörimiseksi, sillä tilausvahvistuksen antama terminaali oli vain jalkamatkustajille. Löysimme kuitenkin autokaistan ja pääsimme jälleen kertailemaan reittiämme ja matkan pituutta virkailijan kanssa. Siirryimme jonottamaan lauttaan pääsyä, ja harmittelimme samalla koko reissiun keskinopeutta, joka oli terminaalissa pyörimisen takia laskenut 22,03km/h:sta 21,99km/h:ssa.


Pakollinen lähtökuva Tallinnan satamasta. Enää ei poljeta.

Nyt olemme lautassa ja reissu alkaa kääntyä loppusuoralle. Polkemiset on nyt poljettu. Yli 1600 kilometriä ja 70 tuntia satulassa, mutta mitään ihmeellistä onnistumisen tunnetta ei Tallinnaan saapuminen tuonut mukanaan. Ehkä se tulee myöhemmin..? Vielä ei tekisi mieli palata arkeen, vaan jatkaa reissua johonkin suuntaan.

Tässä vaiheessa haluamme kiittää kaikkia blogin aktiivisia ja vähemmän aktiivisia seuraajia. Teidän kommenttinne ovat oikeasti piristäneet matkan tekoa huimasti. Välillä olemme tien poskessa tauolla puhelimen kautta seurailtu uusia kommentteja edellisen illan tekstiin ja on ollut hienoa huomata, että porukka oikeasti lukee näitä juttuja. Kommentteja saa edelleen heittää, tai jos teitä kiinnostaa Dobre Miaston parhaat menomestat, Kedainiain halvimmat bensa-asemat tai Salacgrivan kuoppaisimmat tiet, niin kyselkää ihmeessä. Vastailemme mielellämme :)

Ja älkääkä huoliko, ei blogi vielä tähän pääty. Lupaamme palailla vielä jonkunlaisen yhteenvedon tiimoilta ja jossain vaiheessa toivottavasti saamme myös koko reissun kattavan kuvagallerian esille. Niitä odotellessa.

Kiitos!

Näytä mulle missä sul on rusketusraidat..

Aiemmissa bloggauksissa oli puhetta siitä rajallisesta rusketuksesta. Päätimme ottaa reiden puolivälin kontrastista kuvatodisteen ennen viimeistä reissupäivää. Aurinko siis paistoi, photoshop lisäsi vain palkit.

Lillumista Pärnussa

Faktat:
1.9 Pärnu
0 km / 0h 0min
0 km/h
Kokonaismatka 1494km

Ensimmäistä kertaa reissun aikana heräilimme ennen kellon soimista. Aurinkoinen aamu herätti myös ruokahalun ja aamupalapöytään pääsimme jo hyvissä ajoin kymmeneltä. Aamupalabuffee äänestettiin samantien reissun parhaaksi. Tarjolla oli runsaasti syötävää eikä kukaan joutunut lähtemään nälkäisenä takaisin huoneeseen.
















Aamu meni töllöä katsoessa ja aamupalaa sulatellessa.

Hyvin käyntiin lähtenyt aamu muuttui täydelliseksi röhnöttämiseksi aamupalan jälkeen. Makailimme huoneessa yhteen asti vain telkkaria tuijottaen ja nettiä selaillen. Raja tuli lopulta vastaan ja huoneesta oli poistuttava. Koska muut eivät hievahtaneetkaan pienistä ehdotuksista huolimatta päätin lähteä yksin kyselemään respasta päivälle kaavailtua hierontaa. Reitti kauneussalonkiin löytyi lopulta ja hieronnalle saatiin varattua aika. Kalle ei hieronnasta lämmennyt vaan päätti mieluummin lähteä tutustumaan Pärnun keskustaan. Kaksi 40 minuutin hierontaa maksoivat 19€/mies ja omani alkoi puoli kolme. Joelin hoito loppui kymmentä vaille neljä, jonka jälkeen lähdimme Kallen perään keskustaan.

Kun saimme porukan jälleen kokoon lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Kävelykadun varret tuntuivat olevan täynnä pelkkiä kahviloita, joten ravintolan etsimisessä vierähti jälleen tovi. Päädyimme lopulta pienehköön ravintolaan ja istuimme pöytään. Koska ruokalistat eivät tuntuneet tulevan pöytään haimme ne itse tiskiltä ja selailimme läpi. Kaikki tekivät valintansa ja aloimme odottaa tarjoilijaa ottamaan tilauksia vastaan. Tiskin takana ollut parikymppinen nainen käyskenteli rauhassa ja kantoi sillointällöin ruokaa toisille asiakkaille. Pikkuhiljaa nälän kasvaessa alkoi jokaisen suusta kuulua pieniä soraääniä kun ei tarjoilua meidän pöytäämme alkanut kuulua. Lopulta noin 20minuutin odottelun jälkeen mitta tuli täyteen ja päätimme kävellä ravintolasta ulos. Seuraava paikka löytyi onneksi nopeasti ja tarjoilukin sujui huomattavan ripeästi. Ruoka oli erinomaista ja lähdimme vatsat pinkeinä tallustelemaan parin kilometrin matkan takaisin hotellille.















Pärnun keskusta ei tarjonnut pääkadun ohella juuri mitään mielenkiintoista nähtävää. Kallen innostuksen voi aistia.

Ilta sujuikin sitten jälleen rauhallisissa merkeissä. Ruoan laskettua tarpeeksi kävimme vielä iltasaunassa ja altailla ennen kylpylän kiinnimenoa. Huomenna olisi tarkoitus herätä jo kuudelta, joten nukkumaan pitäisi päästä hyvissä ajoin. Tiistai on lautan takia reissun ensimmäinen ja viimeinen aikataulullinen päivä. Satamassa pitää olla viimeistään viideltä, joten päätimme hoitaa pyörät varusteineen lähtökuntoon jo ennen aamiaista. Aamupala alkaa seitsemältä ja sen jälkeen lähdemme tahkoamaan reissun viimeistä etappia.

Nainen nostaa keskinopeutta

Faktat:
31.8 Salacgriva - Pärnu
82 km / 3h 52min
21,2 km/h
Kokonaismatka 1494km

Aamu alkoi hotellista kuten olimme eilen päättäneet. Hotellissa aamupalat nassuun , ja sitten tien päälle. Vaikka tiedossa oli lyhyt ajopäivä ei se silti hyvältä tuntunut, vastatuuli vaivasi koko päivän ajan ja matka tuntui tahmealta.

Aamupäivästä ylitimme rajan viidentoista kilometrin ajon jälkeen ja sitä ei kyllä juuri huomannut. Rajamuodollisuuksia ei juuri ollut, eikä kukaan olisi huomannut mitään vaikka kaksi kiloa heroiiniä olisi ollut tarakan päällä. Ylityksen jälkeen jatkoimme vielä parikymmentä kilometriä ja pysähdyimme maittavalle lounaalle huoltoaseman hampurilaisille.














Tuuli nojaa kauniisti kaiteeseen kun lähtö on koittamassa

Täällä tapasimme muutaman Finskin jotka kyselivät hiukan reissustamme. Reittimme kuultuaan kuulimme seuraavia kommentteja:

“Ei teilläkään oo ihan kaikki kotona”

“Ei teilläkään parempaa tekemistä ole lomalla, menisitte vaikka vaikka potkimaan mummoja ja ryöstämään pankkeja”



















Takana näkyy osa reitistämme ja edessä intoa puhkuva pyöräilijä

Myös omat pandani saivat huomiota osakseen ottaessani aurinkolasit pois päästä. Matka kuitenkin jatkui ja hetken päästä olimme taas taukoa viettämässä tien laidassa. Piristyksen päiväämme toi naispyöräilijä trikoissa, joka suuntasi samaan suuntaan kanssamme. Pidimme taukomme loppuun ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Matka alkoi pohdiskelulla kerkeisimmekö polkea naisen kiinni ennen Pärnua, olihan matkaa jäljellä noin 15km. Hetken kuluttua Laurin johtaessa joukkoa, huomasimme takana polkiessa vauhdin huiman lisäyksen. Syykin tähän paljastui pian. Alkumatkasta kahden kympin vauhdin tehdessä tiukkaa löytyi Laurista nyt energiapiikki joka siivitti vauhdin yli kolmenkympin. Naispyöräilijä oli näköpiirissä. Lauri otti irtioton pääjoukosta mutta hetki ennen maalia kuittasi pääjoukko Laurin ohi. Nainen kuitenkin ohitettiin ja hetkessä olimme etsimässä hotellia Pärnusta.

Hotellin löytyi ja odotukset kylpylästä oli kovat, Helen kommenteissa mainitsemaa hotellia kävimme katsastamassa, mutta allasosasto oli menossa juuri remonttiin emmekä sitä valinneet. Valitsimme Strand hotellin olihan mainoksessa hienon kylpylän kuvat.

Pyörämme pääsivät kokolattiamatolla varustettuun huoneeseen naulakoiden alle ja miehet löysivät huoneensa. Kävimme pikaisesti kaupungilla syömässä ja siirryimme takaisin hotellille katsastamaan kylpylää. Tämä paljastui kuitenkin todelliseksi pettymykseksi, sillä kylpylässä oli yksi 4 henken Suomalainen sauna ja muutama pieni allas jossa oli aikas viileää vettä. Jos blogiamme lukee eläkeläiset, jotka haaveilevat kylpylälomasta Pärnussa, emme suosittele ko hotellia siihen käyttöön.