tiistai 2. syyskuuta 2008

Reissu paketissa!

Faktat:
2.9 Pärnu - Tallinna
134 km / 5h 22min
24,8 km/h
Kokonaismatka 1634km

Kun puolen yön aikaan virittelimme herätyskelloja soimaan, ja puhelin ilmoitti herätykseen olevan 5h ja 58min, tiesimme, että aamusta tulee tuskainen. Täydellisen löhöpäivän johdosta ketään ei juurikaan väsyttänyt ja telkkari pyöri varmaan yhteen saakka. Kun vihdoin silmät ummistuivat, soi kello ja oli noustava ylös. Koska hotellimme aamupala aukesi vasta seitsemältä, olimme päättäneet herätä kuudelta ja pakkailla pyörät lähtökuntoon jo ennen aamupalaa. Pääsimme jälleen taluttelemaan kuraisia menopelejämme pitkin hotellin kokolattiamattoa suoraan respan ohitse etuovesta ulos. Heti seitsemältä kävimme tankkaamassa tuttuun tapaan loistavalta aamupalalta riittävät satsit päivän ajoa varten, sillä tänään ei välttämättä olisi aikaa syödä. Sää ulkona oli pilvinen ja erittäin viileä. Ajoshortseista ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa reissua luovuttu, mutta pitkähihaista paitaa oli pakko pukea päälle.

Pääsimme liikkeelle puolen kahdeksan aikoihin. Kun olimme päässeet ulos kaupungista, alkoi sääennusteen lupailema vesisade pikkuhiljaa tihuttelemaan. Kommenteissa olette aktiivisesti toivotelleet myötätuulia, mutta sitä ei tänään tarvittu. Koko viikon jatkunut sivu- ja vastatuuli oli laantunut käytännössä olemattomiin ja pyörä rullasi tuulettomalla tiellä leppoisasti. Normaalisti ensimmäinen pikapaussi on pidetty kympin jälkeen, tänään poljettin 30 kilometriä. Tauon aikana sade yltyi sen verran, että vedimme kura-texit niskaan. Aamun keskinopeus ennen toista paussia oli huikea 26,1km/h.


Reissun viimeinen päivä oli ensimmäinen sateinen.

Pysähdyimme toiselle tauolle etapin puolivälissä. Erään bensa-aseman pihalta löytyi pieni kahvila, johon linnoittauduimme kuivailemaan varusteitamme. Tiskiltä kannettiin kahvia ja kaakota ja sukat vaihdettiin kuiviin. Tauko lämpimässä sisätilassa venyi lähes tunnin mittaiseksi ja sen aikana sadekin taukosi. Jatkoimme matkaa kuitenkin goret päällä ja aika nopeasti vesisade taas jatkuikin. Tässä vaiheessa käytännössä kaikki päällä olevat vaattet olivat jo märkiä, sillä gore-texin hengittävyyshän on, etenkin hikiliikunnassa, ilmiömäistä. Seuraavalla tauolla pohdimme jo takin kääntämistä nurin päin, sillä takki oli sisältä paljon kosteampi, kuin ulkopuolelta. Mahdoton sää varustautua oikein.

Reidet ilmeisesti tajusivat, että kyseessä on reissun viimeinen päivä, sillä lisäenergiaa löytyi kummasti. Huikean vauhdin ansiosta saavutimme Tallinnan jo reilusti ennen viittä, jolloin satamassa pitäisi viimeistään olla. Koska aikaa jäi runsaasti, päätimme syödä maissa, jottei laivalla tarvitse maksaa itseään kipeäksi sämpylöistä ja kolmioleivistä. Myös kruunuja oli jäänyt taskun pohjalle sen verran, että niitä piti saada hieman vähennettyä. Ruoan jälkeen 1/3 retkueesta päätti vaihtaa kuivaa vaatetta päälle ja paikkana toimi Tallinnan kaupungin tarjoama bajamaja. Suoritus keräsi ohikulkijoiden katseita ja pääsimme myös kokeilemaan Pitkä Kuuma Kesä -tyyliin, kuinka helposti bajamaja kaatuisi. Ei muuten tarvitse paljoa tuupata, jos sen kumoon haluaisi. Emme tietenkään kaataneet vessaa, sillä olemmehan me kunnon matkailijoita. Jäljelle jääneet 2/3 retkueesta päättivät odottaa virkistäytymistä lauttaan saakka, joten lähdimme siirtymään satamaan.

Oikean terminaalin löytäminen meni tällä kertaa hieman pyörimiseksi, sillä tilausvahvistuksen antama terminaali oli vain jalkamatkustajille. Löysimme kuitenkin autokaistan ja pääsimme jälleen kertailemaan reittiämme ja matkan pituutta virkailijan kanssa. Siirryimme jonottamaan lauttaan pääsyä, ja harmittelimme samalla koko reissiun keskinopeutta, joka oli terminaalissa pyörimisen takia laskenut 22,03km/h:sta 21,99km/h:ssa.


Pakollinen lähtökuva Tallinnan satamasta. Enää ei poljeta.

Nyt olemme lautassa ja reissu alkaa kääntyä loppusuoralle. Polkemiset on nyt poljettu. Yli 1600 kilometriä ja 70 tuntia satulassa, mutta mitään ihmeellistä onnistumisen tunnetta ei Tallinnaan saapuminen tuonut mukanaan. Ehkä se tulee myöhemmin..? Vielä ei tekisi mieli palata arkeen, vaan jatkaa reissua johonkin suuntaan.

Tässä vaiheessa haluamme kiittää kaikkia blogin aktiivisia ja vähemmän aktiivisia seuraajia. Teidän kommenttinne ovat oikeasti piristäneet matkan tekoa huimasti. Välillä olemme tien poskessa tauolla puhelimen kautta seurailtu uusia kommentteja edellisen illan tekstiin ja on ollut hienoa huomata, että porukka oikeasti lukee näitä juttuja. Kommentteja saa edelleen heittää, tai jos teitä kiinnostaa Dobre Miaston parhaat menomestat, Kedainiain halvimmat bensa-asemat tai Salacgrivan kuoppaisimmat tiet, niin kyselkää ihmeessä. Vastailemme mielellämme :)

Ja älkääkä huoliko, ei blogi vielä tähän pääty. Lupaamme palailla vielä jonkunlaisen yhteenvedon tiimoilta ja jossain vaiheessa toivottavasti saamme myös koko reissun kattavan kuvagallerian esille. Niitä odotellessa.

Kiitos!

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos itsellenne! On ollu kiva seurata teidän matkaa. Hieno kokemus, ei voi muuta sanoa. Respect!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Voitteko hei jatkaa matkaa viel vähä?? Mitä mie nyt luen aamupalalla jos en tätä!? No joo, hieno reissu oli varmasti, onnittelut siitä :)

-Anni P

Anonyymi kirjoitti...

No niin, onnea vaan koko porukalle hienosta suorituksesta. Täytyy tässä ottaa vähän sanomisiaan takaisin, kun epäilin, että viimeistään Puolassa loppuu pojilta polkeminen, kun fillarit varastetaan. Näin ei kuitenkaan käynyt ja hyvä niin. On ne vaan kovia jätkiä nämä Loitsukatulaiset.

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti olette selvinneet
reissusta! Ja mikä hauskinta, teillä on tuntunut olevan tosi nastaa! Elämästä pitää nauttia, ja sen te osaatte! Yhdyn Hanskin kanssa kommenttiin, että kovia on Loitsukadun jätkät. Ei onnistuisi moinen retki monelta. On muuten ollut harmillista, että János on (vielä) puutteellisen suomen kielen taitonsa takia jäänyt vaille iloa, mitä bloginne lukeminen on tuonut. Toki kuvat ovat kertoneet paljon, esim. rusketusraitareidet... Seuraavaksi taidatte seurata Hanskin ja Tiinan Kalifornian reissun blogia ensi vuoden kesäkuussa (matkat jo varattu!)! Tervetuloa kotiin! T. Tintti ja János matkalta jenkkilään

Anonyymi kirjoitti...

Paljon Onnea! Kunto nousi, kuin varmasti matkanälkäkin. Ei taatusti jää viimeiseksi, ehkä menopeli vaihtuu... Täytyy kyllä kunnioittaa uskaliaasta reittivalinnasta, tiet ovat jalkamiehen näkökulmasta kapiat.
-Tiimiläiset

Anonyymi kirjoitti...

Milloinkas arvon matkailijat arvasivat reissun jälkeen seuraavan kerran harrastaa pyöräilyä?

nimim. Rusketusraidaton (pitkät kalsarit Suomen "kesässä"...)

Anonyymi kirjoitti...

Kuvakokoelmaa odotellessa, hieno reissu ja mukavaa on ollut seurata blogista tapahtumia. Emilin puolesta kiitos myös repusta... Kallen käsiala on melkolailla kaunistunut sitten viime lukeman! :-)

Kovaa ajoo vaan jatkossakin toivottelee Kangasalan väki

Kalle kirjoitti...

Pyörän satulaan on jo istuttu ja tänäänkin olisi tarkoitus rykäistä pieni lenkki Roosan selässä. Kiireet ovat verottaneet kuvagallerian tekoa mutta yritän ainakin osaltani ryhdistäytyä!

Anonyymi kirjoitti...

Hieno suoritus!
Onnittelut!