Puolimatka saavutettu!

Faktat:
24.8 Reszel - Suwalki
142,0 km / 6h 5min
23,5 km/h
Kokonaismatka 894,0 km


Herääminen kylmään hotellihuoneeseen tuntui tänään melkein telttaakin epämiellyttävämmältä. Kivilattia oli niin kylmä, että kengät piti vetää jalkaan ennen vessaan menoa. Aamupalan jälkeen siirryimme ulos toteamaan, että lyhythihainen paita jää laukkuun ja päälle puetaan jotain lämpimämpää.

Edelliset pitkät päivämatkat ovat tulleet ikään kuin huomaamatta. Aamulla on lähdetty polkemaan normaalia matkaa, ja aivan loppuvaiheessa matkaa on jatkettu esimerkiksi yöpaikan puutteen vuoksi. Tällaisina päivinä matka tulee kuin itsestään. Tänä aamuna pitkä päivämatka oli tiedossa jo lähtiessä ja motivoituminen oli vaikeampaa. Päivän aikana ei juuri muuta ehdi tekemään kuin polkemaan. Koleassa aamussa polkeminen tuntui kuitenkin hyvältä ja vauhti oli heti aamusta kohdallaan.



Tänään tuli puolimatkan krouvi vastaan. Tässä spotissa ensimmäinen mittari näytti 800km, joten räpsimme kuvat tässä. Ajopaitakin meni ensimmäistä kertaa vaihtoon puolimatkan kunniaksi.


Matkan arvioitu puoliväli osui tälle aamulle. Koska kaikkien mittarit näyttävät hieman eri kilometrejä tässä vaiheessa reissua, päätimme puolimatkaksi sen paikan, jossa ensimmäisen mittari näytti 800 kilometriä. Tämä kohta osui hieman Ketrzynin kaupungin jälkeen ja pidimme patukan mittaisen tauon. Tästä jatkoimme Gizyckoon, jossa kaupungin laidalla iski nälkä ja päätimme syödä ensimmäisen kerran jo tässä vaiheessa. Päätimme samalla pitää vielä toisen ruokatauon, sillä päivä oli pitkä. Söimme terassilla, ja kuten jo monessa muussakin paikassa, totesimme ampiaisten hurjan määrän. Parhaillaan saimme laseihimme teljettyä kolme siipiveikkoa, kunnes tarjoilija keskeytti huvimme ja tuli keräämään lasit pois. Ruoan ajaksi piti jo vetää takkia päälle, mutta kun matka jatkui, aurinko tuli ensimmäisen kerran esiin koko päivänä.























Mittareiden heitosta johtuen puolivälin määrittäminen on vaikeaa. Ja kun reissun kokonaismatkaakin on mahdoton laskea etukäteen..


Normipäivänä ruoan jälkeen on matkaa sellainen 40-50km, mutta tänään sitä oli vielä yli 80km. Olimme päättäneet ajaa suoraan Suwalkiin saakka, jotta pääsemme huomenna rajan yli Liettuaan. Kyltit Suwalkiin näyttivät loputtomia kilometrejä, ja vaikka vauhti oli edelleen korkea, ei polkeminen tuntunut loppuvan. Toisen hieman pidemmän tauon pidimme noin 35 kilometriä ennen päämäärää Oleckossa. Päädyimme pienen kaupan pihaan, josta löytyi penkki. Pienet välipalat kaupasta ja penkille auringonpaahteeseen. Noin puolen tunnin tauon jälkeen juuri kun olimme lähdössä, Lauri räpläsi puhelintaan ja löysi paikalta vapaan wlanin. Ei muuta kuin läppäri esiin ja blogin päivitys käyntiin. Ohikulkijat ihmettelivät toimiamme ja eräs vanhempi nainen tuli ystävänsä kanssa selittämään jotain vodkapullo kourassa, mutta heidän ajatus jäi arvailujen varaan. Jos itse silloin tällöin käytämme suomenkieltä hyväksemme keskustellessamme paikallisista, niin sama toimii myös toisinpäin, siitä ei ollut epäilystäkään.


Tältä penkiltä löytyi D-Link Wireless, ilmeisesti viereisestä kerrostalosta. Tauko venähtikin suunniteltua pidemmäksi.


Eräs lyhyeen minihameeseen sonnustautunut nainen aiheutti hilpeän tilanteen kaupan edessä. Nainen käveli jalkakäytävää pitkin ohitsemme ja Kalle päästi naisen huomattuaan kohtuu äänekkään ”Ohhoh..” kommentin, jolloin naisen perässä kävellyt pariskunta kääntyi meitä kohden ja repesi nauramaan tajuttuaan jutun juonen. Nainen itse puhui puhelimeen, ja oli autuaan tietämätön tilanteesta. Näitäkin on sattunut muutamia, mutta useimmiten kommentit ovat sen verran suomalaisia, ettei tilanteita synny. Tällä kertaa kansainvälinen ”Ohhoh” kuitenkin oli perin toimiva.

Bloggaustauolla pääsimme myös lukemaan blogin kommentteja ja niitä oli edellisen postauksen kehoituksesta tullutkin todella runsaasti. Kommenttien lukeminen piristi päivää todella paljon. Blogia seuraa siis oikeasti joku. Tämä luo myös motivaatiota juttujen kirjoittamiseen, kun tietää ettei niitä tarvitse vain itselleen kirjoittaa.

Kun pitkän tauon jälkeen pääsimme liikkeelle, löytyi perinteiseen tapaan viimeisille kilometreille uskomatonta lisävirtaa. Homman kaava menee usein siten, että kun määränpää on alle 20km päässä, ottaa kukin vuorollaan irtioton muusta porukasta ja vauhti nousee kolmenkympin tienoille. Pääjoukko polkee illasta toiseen karkulaisen kiinni, mutta jos mittaisimme viimeisten kilometrien keskinopeuksia, olisivat ne varmasti huimia. Niin myös tänään. Viimeiset 35km tultiin yhdellä tauolla hieman reiluun tuntiin. Vauhti ylsi välillä tasaisellakin pätkällä 35km/h, eikä koko päivän kestänyt polkeminen vaikuttanut jaksamiseen mitenkään. Suwalkissa vanha mies polki rinnallamme ja kyseli vauhdissa Kallelta määränpäätämme. Kuulin keskustelusta vain osan ja ehdin jo innostua, että ukolla on sauna kuumana, kun hän toisteli ”Sauna´s sauna´s..”, kunnes selvisikin, että kyseessä oli Kaunas, eli ensimmäinen isompi kaupunki Liettuan puolella. No, sinne sitten.

Tällä kertaa yösija hotellista löytyi nopeasti, ja suht edullisesti. Hintaa kertyi 190zl sisältäen aamupalan ja nettiyhteyden. Respan vanhempi naishenkilö oli hupaisa selittäessään langattoman verkon olemassaoloa. ”Do you have an internet connection? – Yes, it´s in the air, automatic, everywhere..” Sellainen siis löytyi ja se toimikin sen aikaa, kun saimme luettua blogin kommentit, mutta sitten verkko pimeni täysin, joten tämäkin bloggaus saa ensi-iltansa joskus tulevaisuudessa.

Kahden päivän urakoinnin hedelmät kerätään huomenna. Kaksi 140km päivää takasivat huomiselle aamulenkiltä kuulostavan 64km päivämatkan. Polkaisemme heräiltyämme rajan yli Marijampoleen ja vietämme ensimmäistä päivää Liettuan puolella vapaan merkeissä. Kaksi kulunutta päivää ovatkin olleet todella yksitoikkoisia. Tunnin ajo ja 5 minuutin paussi, tunnin ajo ja 5 minuutin paussi, tunnin ajo ja 45min ruokapaussi, tunnin ajo ja 5 minuutin paussi, tunnin ajo ja 5 minuutin paussi, tunnin ajo ja perillä. Päivän aikana ei juuri ihmeempiä tapahdu. Satulassa istuessa ehtii miettimään läpi kaikkea maan ja taivaan väliltä, välillä liikenteen salliessa keskustelukin onnistuu. Tauoilla tyhjennetään nesteitä ja syödään patukoita. Joskus matkaa piristävät paikallisten ihmisten vilkutukset ja täysin arvoitukseksi jäävät kommentit. Perille päästyä etsitään majapaikka, käydään kaupassa ostamassa vedet ja eväät illaksi sekä käydään jossain syömässä. Onneksi näitä päiviä ei ole enempää.

Illalla uni tulee yleensä nopeasti ja bloggauskin menee useimmiten yötöiksi. Nytkin yksi kuorsaus jo kuuluu viereisestä punkasta.