Todellinen ajopäivä

Faktat:
21.8 Chojnice - Elblag
151,3km / 7h 19min
20,6km/h
Kokonaismatka 614km

Aamu alkoi reissulle epätyyppilisen aikaisin, kun heräsimme jo seitsemältä paikallista aikaa. Edellisenä iltana päätimme, että ajamme Malborkiin asti, eli matkaa olisi 110km. Aamupalan jälkeen pakkailimme tavarat nopeasti ja hyppäsimme pyörien selkään. Palauttelimme avaimet ja nettiä varten saadun wlan-tikun ja pääsimme liikkeelle. Aikaisesta aamusta huolimatta matka taittui jälleen aurinkoisessa säässä vauhdilla. Olimme polkeneet ensimmäiset 40 kilometriä samassa ajassa, kun eilen vasta pääsimme liikkeelle.























Tiet olivat jälleen vaihtelevia. Suurimman osan matkaa piennar oli ruhtinaallinen, noin metrin leveä kaistale. Asflatin kunto tosin oli paikoitellen jälleen heikko. Mutta koska pyöräily tuntui hyvältä, päätimme selvitä ensimmäiset 70km myslipatukoiden voimalla ja syödä vasta Starogard Gdanskissa. Kaupungista löysimme kyltin joka mainosti vähäpukeisen naisen avulla Finska Saunaa. Sauna olisi ollut todella kova juttu, mutta koska päivämatka oli aika pitkä, päätimme vain etsiä ruokapaikan ja jatkaa matkaa. Ruokapaikaksi valikoitu jonkin sortin kebab-pizzeria, ja saimme taas todeta, että suomipekkaa laitetaan kyllä jonotuksessa ihan 6-0 paikallisten toimesta. Jono on häilyvä käsite ja tiskille täytyy tunkea röyhkeästi kun edellinen asiakas poistuu. Saimme kuitenkin kebabit tilattua, ja Kalle otti, kuten tosipyöräilijän pitääkin, pastaa.

Ruokalepo olisi tuhdin aterian jälkeen maittanut, mutta päätimme lähteä hiljalleen polkemaan. Malborkiin oli vielä matkaa noin 40km. Jossain vaiheessa Czarlin liepeillä tie vaihtui kaikkien ihmetykseksi mukulakivikaduksi. Leveyttä kyllä edelleen riitti, mutta mukulalla polkeminen ja jatkuva tärinä oli hanurille ja pyörälaukuille yhtä helvettiä. Tätä ei kuitenkaan jatkunut enää kovin pitkään ja olimme Malborkissa hyvissä ajoin. Olimme suunnitelleet lepopäivää seuraavalle päivälle ja tarkoituksena oli aamulla siirtyä Elblagiin lepopäivän viettoon. Mutta koska kello oli vasta neljä ja matkaa Elblagiin vain 30km, päätimme jatkaa vielä matkaa ja katsella majoitusta joko tältä väliltä tai ajaa suoraan Elblagin asti. Ennen Elblagia löysimme vain yhden hotellin, ja sekin oli täynnä, joten sotkimme suoraan Elblagin asti. Päivämatka siis pomppasi yli 150km, mutta olisimme suoraan aamulla Elblagissa.






















Yöpaikan etsiminen isosta kaupungista tuntui olevan taas kovin hankalaa. Hotelleja kyllä löytyy, mutta niiden hintataso käy pidemmän päälle kalliiksi. Kiertelimme gps:n ehdottamia hotelleja ja hinnat vaihtelivat kolmensadan ja viidensadan zlotin välillä. Löysimme myös jonkinlaisen infotaulun, jossa hotelleja oli listattuna ja kiertelimme lähimpiä läpi. Hinnat pysyivät samoissa ja marmorilattialla varustetut respat eivät juurikaan kiinnostanut, joten kiertely jatkui. Polkaisimme kaupungin toiselle laidalle, jossa piti infotaulun mukaan olla joku opiskelija-hotelli, mutta paikka selvisi jonkinlaiseksi asuntolaksi eri urheilijoille. Käynnissä oli ilmeisesti pyöräilyleiri, sillä maantiefillareita pyöri pihassa paljon.

Aikaa oli taas kulunut varmaan tunnin verran, kun olimme jo kallistumassa 300zl hotelliin, mutta tsekkasimme vielä yhden kartalta löytyneen mestan. Kun saavuimme oikeaan osoitteeseen, emme uskoneet paikkaa hotelliksi. Julkisivu muistuttaa jotain vankilan ja mielisairaalan väliltä, ja taloa on remontoitu viimeeksi maailmansotien jälkeen. Seinässä kuitenkin lupailtiin jotain majoitusta ja kävimme kyselemässä hintoja. Paikka osoittautui edulliseksi, vain 167zl yö kolmelle, joten otimme huoneen. Sisältä paikka vaikutti vieläkin enemmän vankilalta kuin ulkoa. Käytävät olivat pimeitä ja hämyisiä, huoneiden ovet levällään ja musiikki pauhasi. Paikalliset käyttävät halpaa hotellia ilmeisesti bilepaikkana. Huoneesta löytyi kuitenkin oma vessa ja suihku, sekä kaksi sänkyä ja sohva, joten ei hätiä.

Nukkumapaikat ja suihkuvuorot jaettiin perinteisesti ristiseiskan avulla ja hieman ennen kahdeksaa paikallista aikaa suuntasimme vielä kauppaan ja syömään. Päätimme jättää kaupunkiin tutustumisen huomiselle päivälle ja ruoan jälkeen siirryimme takaisin hotellille lätkimään korttia ja napostelemaan eväitä.


Yli seitsemän tuntia satulassa sai päivän tuntumaan suorittamiselta. Tällaisia päiviä kyllä fyysisesti saattaisi jaksaakin, mutta tylsiä nämä kyllä ovat. Päivä kuluu kokonaan ajaessa ja lyhyitä taukoja pitäessä. Tänään tähän vaihtoehtoon päädyttiin sen takia, että lepopäivä voitaisiin aloittaa suoraan Elblagista, eikä satulaa tarvitsisi edes nähdä. Huomenna siis tutustumme Elblagin kaupunkiin ja tarkoituksena on myös hoitaa juoksevia asioita, kuten postikortteja ja pyöräilykypärä.



Nanda: Kallen pohkeet voivat hyvin, kurkku ei niinkään..