Ensiapulaukulle käyttöä

Faktat:
28.8 Pasvalys - Riika
116 km / 4h 57min
23,3 km/h
Kokonaismatka 1310 km

Vastoin kaikkia arveluita, emme heränneet yöllä sänkyjen yläpuolelle asennetun palohälyttimen aiheuttamaan palohälytykseen. Avoin ikkuna riitti pitämään huoneilman riittävän puhtaana ja saimme nukkua yömme rauhassa. Aamulla kello soi tuttuun tapaan varttia ennen aamupalaa ja myöskin tuttuun tapaan ylös noustiin vasta torkulla. Ravintolan puolella odotti tuttu nainen, joka tuntui pyörittävän koko mestaa yksinään. Edellinen ilta oli tainnut venähtää hieman pitkäksi, sillä liikkeet olivat kovin kankeita. Odottelimme pikakahvin ja teen ääressä melkein vartin verran, ennen kuin saimme omeletit ja pelkkää leipää eteemme. Nihkeän aamupalan jälkeen pakkailimme kamat ja lähdimme tahkoamaan kohti Riikaa.

Rajalle oli matkaa Pasvalyksesta noin 30 kilometriä. Vaihtoehtoja oli lähteä hieman pidempi reitti Via Balticaa pitkin, tai polkea pienempää tietä suoraan. Pieni tie näytti kartalla niin pieneltä, että hiekkatien vaihtoehtoa ei voinut kokonaan sulkea pois. Myös rajanylitys olisi varmempaa Via Balticaa pitkin, joten valitsimme E67:n. Alkumatkasta tuuli oli ensimmäistä kertaa myötäinen ja vauhdin hurma sai polkemisen tuntumaan jälleen huikealta. Raja tuli nopeasti vastaan ja siirryimme rajapuotiin tuhlailemaan viimeisiä litejämme. Rahaa oli edullisesta majoituksesta johtuen jäänyt hieman reilusti, joten emme saaneet kaikkia rahojamme käytettyä hyvästä yrityksestä huolimatta.

Rajalla pidetyn tauon aikana piti vetää jo pitkähihaista päälle, sillä tuuli oli todella kova.

Lauri on tällä reissulla kunnostautunut pyöränsä kaatamisessa. Tuuli on maannut kylkiasennossa keskimäärin kerran päivässä. Tänään Kalle sai tarpeekseen kakkossijastaan ja päätti nokittaa. Kalle otti kirkkaan kärkisijan kaatumalla itse pyöränsä mukana. Noin kymmenen kilometriä ennen ruokapaikkaamme Iecavaa Kalle menetti tyhjällä ja suoralla tiellä ajoneuvonsa hallinnan, taisteli loppuun asti, mutta rojahti lopulta asfaltin pintaan. Ensimmäistä kertaa reissussa turvaväli oli riittävä, ja lisäonnettomuuksilta vältyttiin. Autojakaan ei sattunut samaan rytäkkään, joten selvisimme helpolla. Siirryimme seuraavalle bussipysäkille paikkailemaan haavereita, ja matka pääsi jatkumaan.
























Toimintajärjestys hätätilanteessa: Ensin valokuvat, sitten ensiapu. Kun selaa aivan blogin alkuun, saatta löytää kovin saman henkisen kuvan samasta herrasta. Vain käsi vaihtuu.

Pidimme suunnitellun ruokatauon Iecavassa ja söimme muka-tulista tex-mexiä kaikkien hikoillessa lautastensa äärellä. Ruoan hinta pompsahti selkeästi rajan ylityksen jälkeen, sillä sapuskat ilman jälkiruokia maksoivat jo 45 euroa. Litit vaihtuivat rajan ylityksen yhteydessä Lateihin, ja kurssikin kääntyi toisin päin. Nyt hinnat saa kertoa 1,4:llä. Ruokapaikasta löytyi myös maksuton netti, jolla saimme sähköpostit luettua ja toimitettua parin päivän rästiin jääneet bloggaukset nettiin. Ruokatauko venähti tästä ja todella hitaasta ravintolasta johtuen melkein pariin tuntiin, ja matkan jatkaminen oli taas nihkeää.

Matkaa Riikaan oli jäljellä kuitenkin vain noin 45 kilometriä ja tiedossa oli huomiselle lepopäivä, joten virtaa löytyi kummasti. Via Baltican kunto yllätti negatiivisesti noin 20 kilometriä ennen Riikaa. Piennar hävisi ja asfaltista tuli todella kuoppaista. Kaikki keskittyminen meni tiellä pysymiseen ja kotimaisten autojen bongailu jäi vähemmälle. Päivän saldoon kuului mm. kolmen motoristin porukka, yksi karavaanari sekä Saarioisten rekka. Riikaa lähestyessämme vauhti kasvoi tuttuun tapaan ja viimeiset kilometrit ruuhkaisilla kuusikaistaisilla tultiin autojen seassa yli kolmea kymppiä. Olimme ruokatauolla tsekanneet netistä majoituspaikkoja Riikasta. www.hostelworld.com avusti meitä, ja GPS hoiti loput. Saavuimme jälleen telkkänä pönttöön hostellin pihaan, joka sijaitsi aivan ydinkeskustassa. Samassa talossa oli kaksi eri hostellia, joista toinen oli täynnä. Toisesta löytyi kuitenkin neljän hengen huone, jonka varasimme suoraan kahdeksi yöksi. Hintaa kolmen hengen kahdelle yölle kertyi 72 litiä, eli noin 100 euroa. Huone on noin 12 neliön kokoinen ja sisältä löytyy kaksi kerrossänkyä. Hauskaa tässä on se, että olemme kolunneet kolmen tähden hotelleita, joissa nettiä mainostetaan ulko-ovissa ja ikkunoissa, mutta kovin harvassa ne ovat toimineet. Tästä vanhan miehen ylläpitämästä hostellin huoneesta löytyy tietokone, verkkopistokkeet sekä langaton netti omalle koneelle. Ja kaikki toimivat kuin junan vessa. Suihkut ja vessa löytyvät käytävältä ja käytössä on myös kommuuni-keittiö, joten tämä passaa meille oikein hyvin.

Suihkuttelujen jälkeen suuntasimme pikavisiitille Riikan tummenevaan iltaan. Ruokapaikkoja oli tarjolla niin paljon, että sopivan valitsemiseen vierähti melkein tunti. World Famous TGI Friday, josta kukaan ei ollut aiemmin kuullut houkutteli ja siirryimme sisään. Paikka oli todella viihtyisän oloinen ja hassuihin kuteisiin puketuneet tarjoilijat puhuivat todella sujuvaa englantia ja olivat muutenkin todella ystävällisiä. Also World Famous Friday Burgerit olivat nekin erinomaisia, joten paikkaa voi huoletta suositella. Jatkoimme iltalenkkiä vielä hetken verran ja Riikan ilta näytti erittäin vilkkaalta. Tänään on tavallinen torstai-ilta ja väkeä on liikkeellä enemmän kuin Lappeenrannassa Linnoituksen yössä. Pistimme pystyyn pienet arvailut Riikan ja Helsingin asukasluvuista ja kyllä Riika oli suurempi. Helsinki 571 477, Riika 727 200. Lauri vei voiton arvaamalla molemmat lähimmäs, mutta tällä kertaa potissa ei ollut mainetta ja kunniaa kummempaa. Riika on kuitenkin yhden illan perusteella todella viihtyisän oloinen kaupunki ja veikkaanpa, ettei yksi lepopäivä riitä kaupunkiin tutustumiseen. Valitettavasti tällä reissulla ei ole enempää aikaa, joten ehkä tänne on tultava joskus uudelleen. Riikaan löytyy suoria lentoja niin Helsingistä kuin Tampereeltakin, joten pitkä viikonloppu Riikassa on kohtuu helppo toteuttaa.

Huominen on siis pyhitetty reisien leputteluun ja Riikaan tutustumiselle!