Paska päivä, loistava ilta

Faktat:
26.8 Marijampole - Kedainiai
116 km / 5h 31min
20,8 km/h
Kokonaismatka 1072 km


Aamuherätykset menivät lottoamiseksi, sillä olimme vieläkin hieman pihalla Liettuan aikavyöhykkeestä. Osa tietolähteistämme näytti, että aika on sama kuin Puolassa, osa taas samaa aikaa Suomen kanssa. No pieleenhän se meni, ja heräsimme vartin sovittua aamupala-aikaa myöhemmin ja kiiruhdimme aamupalapöytään melkein puolituntia myöhässä. Respan tyttö juoksenteli respan ja viereisessä talossa sijainneen ravintolan väliä ja tarjoili meille pöytään täyden aamupalan lisäksi omeletit suoraan pannulta.

Aurinko paistoi heti aamusta pilvettömältä taivaalta, mutta eilispäivän tuuli tuntui edelleen heiluttelevan hieman puiden latvoja. Hotellin etuovesta bongasimme Suomen Autoliiton jäsenetu-tarran. Harmi, ettei kukaan meistä ollut jäsen, alennukset olisivat varmasti olleet tähtitieteellisiä. Lähdimme jälleen pujottelemaan Via Baltican ja vanhojen teiden välillä, sillä Via Baltica mutkitteli siinä missä vanhat tiet menivät suoraan. Pilviäkin alkoi kerääntyä taivaalle ja edelleen vasemmalta puhaltava tuuli oli yhä navakka. Eilisiin lukemiin ei tänään ylletty, mutta koko päivän puhaltanut tuuli sai kyllä reissuparran vasemman puolen siihen kuntoon, ettei Kallenkaan tarvitse enää turvautua patterikäyttöiseen partakoneeseensa.

Päivä oli jälleen aurinkoinen, joten rajallinen rusketus sai jatkoa.


Seuraavana eteemme osui Kaunas ja päätimme poiketa jälleen reitiltä keskustaan syömään. Esikaupunkialue oli lähes kymmenen kilometrin mittainen, mutta lopulta pääsimme yli kaupunkia halkoneen joen ja itse keskustan puolelle. Kävelykadulta löytyi terassilla varustettu kuppila. Luimme netistä, että Liettuassa lähes jokaisesta pienestäkin kahvilasta tai baarista löytyy kattava menu, joten ravintolaa ei välttämättä tarvitse etsiä. Niin löytyi täältäkin. Porsaanliha löysi jälleen tiensä lautasillemme ja jälkiruoaksi kävimme vielä pyörähtämässä jäätelöllä. Nopea visiitti Kaunakseen jätti todella positiivisen kuvan kaupungista. Varmasti tutustumisen arvoinen paikka. Sisko tahtoisin näädän, mutta moottoritiel on puuma, joten matka jatkui.

Kaunaksen viihtyisän oloisessa keskustassa oli paljon ihmisiä liikkeellä. Jäätelöt syötiin suihkulähteen laidalla maailman menoa seuraillen.


Keskustasta pois löytäminen meni aika arpomiseksi, sillä GPS:mme näyttää Liettuaan, Latviaan ja Eestiin vain yhden tien, Via Baltican. Karttaa tutkittuamme otimme kompassilla suunnan pohjoiseen ja lähdimme etsimään sopivia teitä. Lopulta törmäsimme A1 moottoritiehen ja lähdimme ruuhkan sekaan. Jo ensimmäisen ajopäivän aikana Liettuan liikenne tuntui selvästi Puolaa hurjemmalta. Moottoritiellä oli kolme kaistaa molempiin suuntiin, joten kaikki autot kulkivat meidän kanssa samaan suuntaan, mutta meteli kasvoi lisääntyneen liikenteen myötä todella kovaksi. Piennar oli onneksi useamman metrin leveä, mutta ajaminen oli silti epämiellyttävää. Pienemmilläkin teillä rekkaliikennettä riitti ja pääsimme kaksi kertaa todistamaan tilannetta, jossa kaksikaistaisella tiellä kaksi rekkaa tulee rinnakkain vastaan. Rekkojen ohittelu tuntuu olevan täällä ihan normaalia ja kun tämä tilanne sattuu kohdalle, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin väistää hiekan puolelle ja kauas.

Teiden suunnaat kääntyivät siten, että navakka sivutuuli alkoi kääntyä hieman vastaiseksi noin 40 kilometriä ennen määränpäätämme. Ajaminen muuttui todella tahmeaksi ja taukojen väli pieneni selvästi. Vetovuoroihin ei meinannut löytyä vapaaehtoisia ja ajaminen hidastui edelleen. Olimme suunnitelleet ajavamme pieneen kaupunkiin, joka sattuisi saman tien varrelle, mutta vaihdoimme suunnitelmaa lennosta, ja lähdimme koukkaamaan Kedainiain kaupunkiin, hieman sivuun reitiltämme, paremman hotellitarjonnan toivossa. Isolta tieltä oli kaupunkiin matkaa kymmenen kilometriä ja kun risteys lähti isolta tieltä suoraan vasempaan, tiesi se loppumatkalle täyttä vastatuulta. Tuulettomissa olosuhteissa keskisykkeeni ajon aikana on ollut noin 110 tienoilla vauhdin pysyessä yli 20km/h. Nyt keskisyke pomppasi yli 140, ja vauhti putosi 15km/h. Hommasta alkoi mennä maku aivan täysin. Viimeiset väkisin punnerretut kilometrit tuntuivat loputtomilta, mutta pääsimme kuin pääsimmekin Kedainiaihin.

Vastassa oli todella positiivinen yllätys!

Todella nätti kaupunki, jota halkoi Obelis-joki. Kapeat mukulakivikadut ja todella siistit kävelykadut. Viimeinen niitti oli ensimmäinen kohdallemme osunut hotelli. Etuovessa oli kyltti, josta bongasimme kaksi sanaa: Turkiska ja Suomiska. Ja kyllä! Saunathan sieltä löytyi. Ei paljon hintoja mietitty, kun olimme jo huoneen varanneet ja taluttelimme jälleen pyöriä lukkojen taakse.

Pikaiset suihkut ja kaupungille syömään. Ilta-aurinko paisteli edelleen ja valitsimme jälleen terassin. Koska kommenteissa tuli jo kuittailua pizzan syömisestä, söimme tällä kertaa alkupalojen perään kunnon lihat ja kinkulla täytettyä kanaa. Hinta jäi jälleen juomien kanssa reilun parin kympin tienoille. Käväisimme vielä kaupassa hakemassa saunakaljat ja huomiset vedet ja palasimme hotellille. Kun ensimmäisen kerran kyselimme saunan lämmityksestä kirjautumisen yhteydessä, lupailtiin respasta saunan lämpiävän kolmessa vartissa. Kun nyt kävimme pyytämässä saunaa tulille, oli respassa väki vaihtunut ja nyt hommaan kuluisi tunti ja vartti. Ei muuta kun odottelemaan.

Saunaan lähtiessä psyykkasimme itseämme, ettei sauna välttämättä ole ihan suomalaisen saunan veroinen. Pettymystä ei kuitenkaan tullut, sillä ilmestys oli varsin komea. Saunasta löytyi Helon kuuma sähkökiuas ja sisällä soi hieman ärsyttävä viidakko-metelöintimusa piilotetuista kaiuttimista. Löylyt olivat napakat ja tekivät oikein hyvää hieman kärähtäneille hartioillemme. Käytimme koko maksetun tunnin (noin 5 euroa) ja löhösimme ranta-henkisillä tuoleilla pukutilojen puolella. Tunnin jälkeen olo alkoi olla niin rento, että huoneeseen valuttiin pyyhkeet päällä.























Saunasta löytyi myös automaattisesti täyttyvä kylmävesipalju, joka korvasi saunan jälkeiset ulkohöhhöilyt.


Ties monennenko kerran hotellin väki lupasi ilmaista nettiä, mutta jälleen kerran sen kanssa on ongelmia. Langaton netti löytyy ilmeisesti vain alakerran ravintolasta ja huoneesta löytyvä piuhallinen nettikään ei siirrä tavun tavua. Pikainen kokemus siis osoittaa, että jos elanto olisi hotelleiden nettiyhteyksistä kiinni, kannattaisi hankkia jokin plan B.

Huomenna on normipäivä, eli ajomatka olisi siinä satkun nurkilla. Aamupala tuli otettua kahdeksaksi, mutta kun paikallinen aika on nyt sama kuin omamme, joudumme oikeasti heräämään ajoissa.