Sissitoimintaa ja hellettä

Faktat:
19.8 Suhcan - Walch
80km / 3h 44min
21,3km/h
Kokonaismatka 369km

Telttapaikan etsimiseen ei tällä kertaa mennyt niin pitkään kuin viimeeksi. Ensimmäinen sivuun lähtenyt tie huoltoaseman jälkeen johti peltojen halki talolle ja puolessa välissä oli kahden pellon välinen umpeen kasvanut tie, jonka päähän pystytimme telttamme. Tie kulki aivan vieressä ja telttaa pystyttäessämme noin 15-vuotias poika polki pyörällä talolta isolle tielle päin, muttei virkkonut mitään, joten oletimme paikan olevan sopiva.


Vain naamioverkko ja levitoivat kuuset puuttuivat.


Ennen nukkumaanmenoa ratkaisimme vielä aamun puuronkeitto- ja tiskausvuoron ristiseiskan avulla. Puuronkeitto osui Joelille, tiskausvuoro Joelille. Aina ei voi voittaa. Pelin tiimellyksessä tuli mieleen Immolasta tuttu ääni- ja valokuri, kun ensimmäinen auto ajoi tietä pitkin. Otsalamput sammuivat ja sydämen lyönnit tihenivät. Telttailussa vieraalla maalla on aina läsnä pieni jännitys, kun ei koskaan tiedä kuinka paikalliset hommaan suhtautuvat. Aamulla ennen kellonsoittoa ajeli kuitenkin autoja useamman kerran teltan ohitse ja jos se olisi jota kuta häirinnyt, olisi varmaan joku tullut sanomaan. Yöllä satoi jälleen vettä, välillä enemmän välillä vähemmän. Aamulla kuitenkin sade lakkasi juuri kun nousimme pakkailemaan kamoja. Pieni tihku alkoi taas kun siirryimme takaisin polkuhommiin.
























Puurohommia. Aamupalaa täydennettiin puissa kasvaneilla luumuilla, sekä omenilla.

Jotta kuuman kostea yö ahtaassa teltassa ei olisi tuntunut liian hienolta, kääntyi veitsi haavassa kun jatkoimme matkaa. Ensimmäisen viiden kilometrin matkalla oli kolme Motel -mainoskylttiä. Niinpä niin..

Aamusta matkanteko tuntui tahmealta ja tiellä oli liikennettä ajoittain aika paljon. Isot kaupunkien väliset tiet ovat hyväkuntoista asfalttia, mutta piennar on edelleen maksimissaan 10cm levyinen ja joissan kohdissa viiva on piirretty suoraan asfaltin reunaan. Myös maassa törröttävät heijastimet ovat todella ärsyttäviä. Ne pakottavat pyöräilijän pysymään kaistaviivan päällä ja kun kaksi rekkaa kohtaavat kohdallamme, tekee mieli väistää hiekan puolelle. Autoilijat ovat edelleen varoituksista huolimatta ystävällisiä. Aina väistetään, kun vastaantuleva kaista on tyhjä. Aina näin ei kuitenkaan ole ja läheltä-piti-tilanteita syntyy. Pahin tilanne kuitenkin tähän mennessä tapahtui pienessä kylässä, jossa poljimme pyörätietä pitkin. Yhtäkkiä kahden talon välistä hyppäsi bemarin keula pyörätielle ja oli senteistä kiinni, ettei se osunut Laurin pyörään.

Vesisade hidasti matkantekoa ja bussipysäkillä pidetty tauko venähti melkein puoleen tuntiin. Edellisen yön katkonainen uni vaikutti selvästi palautumiseen.



Pysähdyimme syömään Kalisz Pomorskiin. Se oli mukavan oloinen pikkukylä ja löysimme jälleen Szaszlykia lautasillemme. Ruoan jälkeen koko aamun jatkunut tihkusade oli tiessään ja aurinko paistoi jo siniseltä taivaalta. Otimme teltankuivatustauon, joka venähti melkein kahteen tuntiin auringonpaisteen vuoksi. Kuivatimme samalla myös makuupussimme ja löhöilimme auringossa kuivuneen teltan päällä. Tienvarressa ollut lämpömittari näytti ilman lämpötilaksi 28C ja tien lämpötilaksi 34C.



Kun vihdoin pääsimme pyörien päälle, oli sää ensimmäistä kertaa reissun aikana niin kuuma, että paidat jäivät tarakoille. Polkaisimme vielä toiset 40km Walchin kaupunkiin ja aloitimme yösijan metsästyksen. Eilisen 1,5h pyörimisen sijaan valitsimme helpon vaihtoehdon ja otimme ensimmäisen hotellin, jonka löysimme. Hintaa hienolla huoneella ja aamupalalla oli hieman reilu 30e per sierainpari. Hintaan sisältyi myös langaton netti, joka saatiin salasanan metsästyksen jälkeen toimimaan.

Suihkun ja vaatteiden pesun jälkeen suuntasimme kaupungille syömään. Keskustasta löytyi useampikin ravintola, ja päädyimme ainoaan terassilliseen, sillä lämpötila oli edelleen tuskaisen kuuma. Otimme listalta pizzat ja kun pyysin pizzani maxi-kokoisena varmisteli tarjoilija, että aion tosiaan syödä sen yksin. Tässä vaiheessa olisi pitänyt tajuta pizzan valtava koko, mutta se selvisi vasta kun lätty kannettiin pöytään pyörivän lautasen kera. Taisteluksihan se meni, mutta ajan kanssa kiekko alkoi taipua ja lopulta hävisi taistelun.


Ruletti-Quatro.

Pyörähdimme vielä kaupassa täydentämässä vesi- ja myslipatukkavarastomme ja suuntasimme takaisin hotellille. Aikataulumme mukaan huomiselle oli budjetoitu välipäivä. Tämän päivän lekottelu auringossa kuitenkin palautteli hyvin katkonaisen unen vaikutusta ja ensi yönä saamme nukuttua taas puhtaissa lakanoissa, joten päätimme siirtää lepopäivää tulevaisuuteen. Polkeminen on muutenkin kulkenut hyvin ilman suurempia ongelmia, joten säästellään lepopäiviä myöhemmälle. Huomiselle on kartan mukaan matkaa 92km ja päämääränämme on Chojnice.


Pienimmät kolikot täällä ovat todella pieniä. Rahallinen arvo tällä kolikolla on noin 0,34c.


P.S. Keskiviikon lehdessä ilmestynee juttu reissustamme. Saimme jo etukäteen Esaimaan lupaaman kartan käyttöömme. Se koristaa nyt blogimme yläreunaa. Suurkiitokset kartasta Etelä-Saimaalle!