Ensikosketus Via Balticaan

Faktat:
25.8 Suwalki - Marijampole
62 km / 2h 48min
22,0 km/h
Kokonaismatka 956 km


Lyhyt ajopäivä salli hieman rennomman aamun. Hotellin tyhjä ravintola ihmetytti aamupalalle siirryttäessä, eikä pöydänkään antimet tuoneet syytä juhlaan. Tarjolla oli nakkeja ja muroja. Pöydästä löytyi suola- ja sokerisirottimet, joista molemmat paljastuivat ensimmäisen murolusikallisen jälkeen suolasirottimiksi. Hetken kuluttua hotellin henkilökunnalla oli ilmeisesti herätys ja aamuvuoroon joutunut todellinen asiakaspalvelija tuli tarkastamaan aamupalakuponkimme ja toi pöytäämme leipää ja leivänpäällisiä. Aamupalan jälkeen pakkailimme tavarat rauhalliseen tahtiin ja lähdimme liikkeelle.

Suwalki on reitillämme ensimmäinen kaupunki, jonka läpi Via Baltica kulkee. Tulimme Suwalkiin pienempää tietä, mutta tästä rajaa kohti lähdimme polkemaan Via Balticaa eli E67:ää pitkin. Muutos tiessä ja maisemissa oli valtava. Tuntui kuin olisimme tulleet rajan yli johonkin toiseen maahan, niin erilaista maisema oli. Melkein tuplasti eilistä leveämpi tie oli hyväkuntoista asfalttia ja piennar oli leveä. Myös rekkaliikenne moninkertaistui ja näimme myös Suomen rekkareissa ajaneen rekan. Noin 30 kilometrin jälkeen saavuimme rajalle ja suunnistimme rajalla olleeseen kahvioon tuhlaamaan viimeiset zlotit taskuistamme. Päätimme syödä lounasta ja kahviosta löytyi gulassi-keittoa. Valtava keittolautanen leivän kera maksoi hieman yli kaksi euroa. Loput kolikot iskettiin tiskiin ja tilalle otettiin suklaapatukoita.

Tälläkin kertaa rajan ylitys tapahtui autioiden tullirakennusten – ja katosten lävitse, eikä kahviota lukuun ottamatta missään nähty yhtään tullivirkailijaa. Rajalta oli vielä toinen 30 kilometriä määränpäähämme Marijampoleen. Noin 20 kilometriä ennen Marijampolea Via Baltica ei tiedä miten hyökätä, ja koukkaa vasemmalta ohi Marijampolen. Jatkoimme ilmeisesti vanhaa päätietä, joka on luotisuora kaupunkiin saakka.






Luulimme jo päivän olevan ohi, mutta tällä pätkällä luontoäiti pistikin pystyyn aikamoisen shown. Koko päivän ajan kevyt tuuli puhalteli sivulta, mutta yhtäkkiä tuuli yltyi todelliseksi myrskyksi. Tuulen nopeutta on vaikea arvioida, mutta kun 25m/s tuuleen pystyy nojaamaan, niin tämä pyöri varmaan jossain 20m/s tienoilla. Tiellä pysyminen meni todella vaikeaksi ja useamman kerran tuuli paiskasi pyöriä alas asfaltilta hiekan puolelle. Ohjaustangon kääntämisellä ei ollut mitään vaikutusta, kun pyörässä on niin paljon pinta-alaa, johon sivutuuli ottaa kiinni. Rystyset valkoisina tankoa puristaen ja pyörät tuulen suuntaan kenollaan poljimme pienen tihkusateen alkaessa kohti Marijampolea. Tässä vaiheessa myös vastaantulevien rekkojen aiheuttama tuulenpuuskakin yltyi tuulen vaikutuksesta ja se tuntui kuin joku olisi lyönyt tyynyllä päin näköä. Vähitellen tuuli kuitenkin laantui normaalille tasolleen ja pääsimme ehjinä kaupunkiin saakka.

Jos tällaiset tuulet jatkuvat, voi matkanteko hidastua todella paljon. Kun pelkästään sivutuuli teki matkanteosta jo näin hankalaa, voi vaan kuvitella mitä ajaminen olisi jos tuuli olisi vastainen. Vaikka tuuli nostaisi ajonopeutta myötäisenä, olisi silti mukavampaa ajella kevyemmässä kelissä, sillä metelissä oli mahdotonta kommunikoida edes huutamalla. Saa nähdä mihin suuntaan sää kehittyy.

Marijampoleen päästyämme kävimme nostamassa paikallista valuuttaa taskut täyteen ja suuntasimme hotellin etsintään. Liettuan valuutta on muuten liti, ja sen kurssi on jokseenkin samoissa Puolan zlotin kanssa, eli euro on noin 3,3 litiä. Ensimmäinen hotellikandidaatti tarjosi vain yhden ja kahden hengen huoneita ja toisessa oli täyttä. Kolmannessa tärppäsi ja pian oli taas pyörät lukittujen ovien takana. Hinta oli hotellin tasoon nähden edullinen, 200 litiä eli noin 60 euroa kolmelta sisältäen aamupalan.

Lähdimme suihkuttelujen jälkeen pyörimään kaupunkiin ja etsimään ruokapaikkaa. Löysimme tasokkaan ravintolan ja päätimme syödä oikein pitkän kaavan mukaan. Alkuruoka maittoi ensimmäistä kertaa reissussa ja tällä kertaa se oli salaattia. Yhden tyytyessä pieneen salaattiin, oli kahden pistettävä paremmaksi ja tietysti otettava suuret salaatit alkuun.

Pääruoaksi haviteltiin pekonipastaa, mutta sitä ei tänään ollut tarjolla. Mukava tarjoilija tarjosi tilalle broileripastaa joka oli todella maukasta. Näihin ei kuitenkaan vielä tyydytty, vaan jälkiruoaksi meni suklaakakkua ja perheen pienimmille alkoholilla maustettua jäätelöä. Tämä kaikki köyhdytti meitä 111 litiä eli noin 34 euroa. Melko halpaa.























Illalla suoritettiin pyykinpesua suihkukopin lattiaa vasten. Likapyykkikassi ihmettelee tyhjyyttään reissaajien pyykki-innon vuoksi.

Ilta jatkui hotellilla notkuen ja huomista suunnitellessa. Huomiselle on kaavailtu 110 kilometrin taivalta. Katsotaan mihin päästään, tapana kun on ollut, etteivät päivämatkat pidä paikkaansa. Katselimme juuri säätiedotuksia, kun saimme netin toimimaan, eikä tuuli juurikaan näytä laantumisen merkkejä. Suuntakin pitäisi pysyä suunnilleen samoissa. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

P.S. Meikäläisellä olisi alkanut koulu tänään. Terveisiä vaan sinne Vierumäen suuntaan, jos blogia luette. Saavun kyllä kouluun, kunhan Suomeen päästään.